Joskus olen kai onnellinen.
Niin kuin silloin kun olen ystävieni kanssa,
nakkelemassa niskojani ja peittämässä suutani
kun tärisen naurusta,
koska joku kertoi hauskan vitsin.
Mutta sitten päivä muuttuu yöksi
ja minun huoleton virnistykseni muuttuu pohjattomaksi suruksi,
joka syöpyy kasvoilleni kuin tatuointi.
Ja makaan sängyssä
miettien kaikkia asioita joita voisin sanoa -
asioita joita pelkään myöntää
edes kynällä, paperilla ja mielellä.
Tällaisina öinä tajuan,
että olen paljon asioita.
Olen onnellinen ja surullinen,
sosiaalinen ja ujo,
villi ja hiljainen.
Mutta ennen kaikkea tyhjä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
