Nimetön

Vuosia sitten laitoin oven kiinni.
Sua satuttaa en koskaan olisi tahtonut.
Varoen otin ensimmäisen askeleen ja eteenpäin kävelin.
Tiedän etten taakseni voinut katsoa.

Aamukasteen jälkeen uuteen päivään herään taas.
Ja muistan kuinka. Sinut kauan aikaa sitten kadotin.
Etsin sinua päivin öin, Löysin sinut ainoastaan unistani.
Kyyneleet poskelleni silloin putosi.

Hiljaa ovellesi koputin, muttet ollut enää siellä.
Jos sua löytää en voi niin sieluni turhaan soi.
Oli elämäni kuin laiva joka aalloilla vaeltaa ja oli karikkoinenkin väylä.

Jos, minulta kysyttiin kuinka voin. Vastasin että hyvin tietenkin. Vaikka, syvällä sisimmässäni surin.
Meni kuukausi, vuosi, vuosikymmen..
Kun, sinut vihdoin löysin. Se myöhäistä jo oli.

En näe huomista päivää. Olen jo mennyt sinne missä on ikuinen hyvän olon tunne.

Täällä ei ole kylmä enkä ole enää onneton. Ja olen saanut siivet selkääni. Myönnän että hieman pelottaa....