olet elämäni piriste.
olet tuuli purjelaivaani.
joka veneeni vie kohti auringonlaskua.
lokkien lentäessä leudossa tuulessa kohti ulappaa
aurinko värjäsi purjeeni punaiseksi joka toi mieleen huulesi ja vesi oli kirkkaan sininen kuten silmäsi
olen yksin olen ypöyksin kuulen vain laineiden lipattavan ja lokkien äänen
rantaudun autiolle saarelle
ja astun pehmeään ja lämpimään valkohiekkaan
joka on täynnä simpukoita
otan simpukan ja kuuntelen ääntäsi sieltä
Selite:
en jaksa rivittää viisaasti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa kerrontaa. :)