Arvoton

Tähänkö on tultu

Taas.

Kerran.


En jaksaisi enää aloittaa alusta.


Paine pusertaa rintalastan alla
Pyrkii ulos, mutta
ei löydä pakotietä,
eikä anna tilaa hengittää.

Kaikki muka hyvin taas,
mutta silti
onnistut lyömään henkisesti
suoraan polvilumpioihin

kerta toisensa jälkeen,

jotta tuntisin itseni
maailmanluokan
arvottomimmaksi ihmiseksi.

Ja tiedätkö,
teet sen hyvinkin tietoisesti,
vaikka muuta väität.

Mitä vittua haluat
sano se
jos et halua enää
sano se
jos et rakasta enää

SANO SE

Mikä siinä on niin vaikeaa?

Vai onko tahtotilasi,
vain nöyryyttää ja hajottaa,
lyödä itsetunto rikki
lopullisesti
kostaa jotain, mitä joku muu teki,
katsoa kuinka pitkälle
pystyt menemään

"Sori mä unohdin"

Ehkä Sinulla onkin
jokin sairas motiivi
tuhota ja rikkoa toinen ihminen
kun joku rikkoi joskus
Sinut.

Se en ollut minä.

Olisin voinut antaa sinulle kaiken,
olisin voinut olla lojaali ja rakastaa,
rakastaa niin helvetisti.

Mutta nyt

Kasvot haudattuina käsiini
Kyykyssä kylpyhuoneen lattialla
suihkun alla
ahdistus ja paha olo
jääneenä jumiin rinnan alle
päässäni alkaa jyskyttää ajatus

Onko mikään tässä

Oikeasti enää

sen arvoista?