Onko kaikki jo ohi

Sataa
Isot pisarat, raskaasti lyövät
kuin leka
isku iskulta, maahan painaen
                                  
Vajoan
maahan painun
Olen maata
Maassa
Jälleen yhtä, kanssa äiti maan
                                  
Värittömät lehdet, matojen nakertamat
mädälle haisevat
Hiljaa leijuvat
kasvoilleni, ruumiilleni
Peittäen viimeisenkin
työn loppuun saattaa
Märkä mädäntynyt haju, kuin elämäni
 
Viimeisen kerran
unelmissani
rakkaani sylissä
kuin auringon lämmössä
turvassa
Kaikki oli niin hyvin
 
Nyt olen jossain
Poissa
niin kuin sinäkin
Vain maa ja minä
melkein mädäntyneet
 
Ehkä vielä, valon löydän
ja sinut sieltä
Etsimästä en
milloinkaan lakkaa