Kasteisena aamuna

                 Astun ulos
                 pikkulinnut puissa
                 kääntyy katsomaan
                 jotkut paikalta poistuu
                 muut jatkaa aamupalaa
 
                 Aurinko on jo herännyt
                 poskea kuumottaa
                 kimalteleva nurmikko
                 kasteen vihertämä
                 varpaita palelee
 
                 Keuhkot täyttyy
                 kirpeän raikkaasta ilmasta
                 koivut tuoksuu ”juhannukselta”
                 auringonkukat päätä pyörittää
                 äitiään etsien
                 kissankellot kuiskuttelevat
                 salaisuuksia kukkapenkin
 
                 Pieni kastepisara
                 syvänvihreän neulasen päässä
                 luonnon ikuinen prisma
                 saa auringonsäteet välkkymään
 
                 Suolainen kosteus
                 silmiäni sokaisee
                 näen kuitenkin vielä
                 juuri syntyvän sateenkaareen
                 taivaan poikki kaartuvan
                 ehkä sen juurella
                 on aarre mahtava
                 mutta se ei voi olla
                 tätä hetkeä arvokkaampi