Tähti sateessa

               Ilta pimenee, yö alkaa    
               taas lähteä täytyy
               määränpää odottaa
               voi jos jäädä voisi
 
               Valot taivasta leikkaa
               tiekin taitaa jäätää
               mitähän tästä seuraa
               äänesi kaiun korvissa kuulen
               sanoit ”aja hiljaa”
               se kertoo kuka rakastaa
 
               Silmiin sattuu
               taivas aukeaa
               lunta tuiskuttaa
               lasia piiskaa
               valo silmiin heijastuu – sokaisee
 
               Ajan tähti sateessa
               aika hämärtyy
               tunneli toiseen aikaa
               johonkin toiseen paikkaa
               kuin aikakoneessa
               halki avaruuden
               kiidän ohitse galaksien
               jatkan vain
               en pysähdy koskaan
               en edes halua
 
               Sokaistun ja havahdun
               valoja tulee vastaa
               joku muukin on taipaleelle uskaltautunut
               taas pimenee ja rauhoitun
               sanon ääneen, täytyy keskittyä
               en halua rakkaalle viestiä
               täynnä surua
 
               Vielä viimeiset kilometrit
               talven raiskaamat
               pehmeä tyyny odottaa
               ja uni niin suloinen