Uusi maailma

Taivaalta putosi kivi tulinen tuonen.
Loi isku kraaterin, pyhän vuoren.

Tuli ikuinen paloi huipulla, reunalla järven. Suomien suku sieltä löysi tarkoituksen kärjen.

Heimo kasvoi tuli räiskyi.
Nuoret saapui vanhat väistyi.

On kraateri jo vanha aikaa nähnyt.
Tuli sammunut, vuori väsynyt.

Heimo jatkaa vaikka tieltään eksynyt.
Vaan ei suuntaa uutta ole etsinyt.

Tiellä paljon on nyt kulkijoita.
Vaan sisältöjä etsii kulkijat, monia noita.

Ehkä joskus taas loimu ikuisen tulen. Heimon yhteen saattaa korjaa haljenneen loven.