Minä pelkään että en enää koskaan
pääse omaan satamaani
Vieraiden veneiden lailla
kiinnityn yöksi laituriin
joka on jo liiankin tuttu
minun pohjaani lepuuttaa
mutta vain hetken
kun ulappa kutsuu taas
Tähdet näyttävät samalta kaikkialla
mutta haluaisin vihdoin nähdä ne satamasta
jota voin kutsua omakseni
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
koskaan ei tiedä mitä seuraavan saaren takana on...
Tunnelma on Hyvin rehellinen,
Aito ja Inhimillinen, epävarmuus vallalla.
Mutta.
Muistan lukeneeni jostain, että eksyminen on Parasta.
Silloin kuin ihmeen kaupalla voi löytyä Oikea Satama.
Tästä runosta voisi vetää myös sellaisen johtopäätöksen,
että Runoilija on vailla pysyvää kumppania, ja kyllästynyt
tilapäisiin suhteisiin.
No.
Niin tai näin. Hieno on runosi, Kiitos.