Vierasvenesatama

Runoilija Sonkajärven nousu ja tuho

nainen
Julkaistu:
7
Liittynyt: 21.5.2016
Viimeksi paikalla: 10.12.2019 11:40

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
13.4.1954

 

Minä pelkään että en enää koskaan

pääse omaan satamaani

 

Vieraiden veneiden lailla

kiinnityn yöksi  laituriin

joka on jo liiankin tuttu

minun pohjaani lepuuttaa

 

mutta vain hetken

kun ulappa kutsuu taas

 

Tähdet näyttävät samalta kaikkialla

mutta haluaisin vihdoin nähdä ne satamasta

jota voin kutsua omakseni

 

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaipausta uudella katsantokannalla, hyvä runo
Kiitos kommentistasi, mukavaa jos voin tarjoilla uuden katsantokannan :D
Kiitos kommentistasi, mukavaa jos voin tarjoilla uuden katsantokannan :D
Tässä tuli mieleeni Oiva Paloheimon runo lähevien laivojen satama.
Voi miten hienoa :) Tuo runo ei ollutkaan minulle entuudestaan tuttu, piti oikein käydä lukemassa! Samaa sukuahan ovat tosiaan tarinaltaan...!
se on vaan irroitettava narut ja lähdettävä ajelehtimaan...
koskaan ei tiedä mitä seuraavan saaren takana on...
Irrotaako vai ei, vai irrotinko jo, kas siinä pulma...
Ajatuksia herättävä runo.
Tunnelma on Hyvin rehellinen,
Aito ja Inhimillinen, epävarmuus vallalla.
Mutta.
Muistan lukeneeni jostain, että eksyminen on Parasta.
Silloin kuin ihmeen kaupalla voi löytyä Oikea Satama.
Tästä runosta voisi vetää myös sellaisen johtopäätöksen,
että Runoilija on vailla pysyvää kumppania, ja kyllästynyt
tilapäisiin suhteisiin.

No.
Niin tai näin. Hieno on runosi, Kiitos.
Kiitos pohdiskelustasi :) 
Hyvin rytmitetty ja tiivistunnelmainen tämäkin runosi.
Kiitos :) 
Erityisesti loppusäkeistö mun mielestä valtavan hieno.
 

Käyttäjän kaikki runot