Oodi Jumalattarelle

Ihosi, kuin valkoista marmoria tai kuin jäisen lammen auringossa hohtava pinta.
Silmäsi, kuin merien tutkimattomat syvyydet tai kuin tähtitaivaan äärettömät salaisuudet.
Kasvosi, kuin haltiaprinsessan ylväät piirteet tai kuin jumalattaren ylimaallinen veistos.
Rintasi, kuin mehevät kirsikat joita suuni himoitsee tai kuin samettiset persikat joiden pintaa on suloista sivellä.
Lantiosi, kuin viettelevä uni jota ei saa mielestään tai kuin fantasioiden kutsu joka polttaa sielua.
Ruususi, kuin eksoottinen kukka joka huumaa medellään tai kuin pyhä lähde keskellä paratiisia.
Sinä, rakkaani, olet Jumalien kaunein työ: sinun mielesi ja kehosi ovat kaunein asia mitä on koskaan luotu.
Sinun rinnallasi kalpenee niin auringon loiste kuin kuun hopeinen valo: ei ole olemassa mitään
luotua joka voisi kilpailla kauneutesi kanssa; sinä olet kauneinta niin sisältä kuin ulkoa kaikesta olevaisesta.
Voi, sinä saisit miehen kuin miehen sormesi ympärille koska tahansa: kukaan ei voi vastustaa
lumoavaa vetovoimaasi, sinun taikasi saa miehet polvilleen.
Silti valitsit minut, surkean koiratiikerin jolla on vain kaukaisia unelmia menestyksestä ja
yrityksestä: miten onnekas olenkaan, laulan sydämessäni aina iloisesti kiittäen Jumalia!
Kuinka sinua rakastankaan, miten olet minut saanut täysin omaksesi: minun sieluni, sydämeni
ja ruumiini kuuluvat täysin sinulle ja olen ikionnellinen siitä kun haluat minut pitää.
Miten minun himoni sinuun kuumottaakaan, ei vatsassani lennä perhosia vaan siellä on sulaa
laavaa..
Enemmän vettä ja ruokaa, tarvitsen sinua: hengittämisen lopettaminenkin olisi helpompaa, kuin
luopua sinusta.
Rakkaani, sinä olet elämäni valo ja sinua on suloista palvoa: annathan minun taas halata sinua säädyttömän pitkään?
Muuten kuihdun ja lakastun, elämänilo virtaa minusta pois kuin rikkinäisestä leilistä viini:
kaikesta tulee harmaata ja kuollutta, olen elossa vain odottaakseni kun saan sinut jälleen;
hetkeksi omakseni, kun aika hetkeksi pysähtyy..