Rakkausruno eksille

Runoilija HiljaisuusPimeässä

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.4.2016
Viimeksi paikalla: 29.7.2023 21:28

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
20.2.1986

Pyytäisin tutustumaan maatalousreformiin.

Saavutetaan mm. seuraavat hyödyt:
- 90% Suomen ammoniakkipäästöistä ilmakehään vähenee
- 10% koko liikenteen tuottamasta CO2 määrästä vähenee maataloudessa
- lehmien metaanintuotanto & ravinnevalumat vähenee

https://boneco.tech.blog/2020/01/03/example-post/

 
puen sanoiksi, kuivia kyyneleitä ne ovat, jo mielessäni haalistuneet, siksi voinkin nyt ne kirjoittaa, lakanoista; jotka polttelevat öisin ihoani kun en saa nukuttua, tuskissani kun et enää ole siinä. 

haluaisin vain kuolla, mutta se on naurettavaa. naurankin itselleni, mutta sekin on naurettavaa. olen oman elämäni ja muidenkin pelle, koominen tragedia jota katsotaan säälien, "onneksi ei itselle käynyt noin" silti hymyillen, silmien takana ilkeät naamarit tai niin ainakin luulen, olen menettänyt uskoni ihmisyyteen.

olithan sinäkin vain naamari, joka hymyili mutta sen takana oli helvetti, demoni joka riisti minulta kaiken ja nauraen, ilakoiden hurmoksissa sinä lähdit pois, ryöstösaaliisi kanssa; kun olit syönyt sydämeni.

olen uponnut, ruosteisia aukkoja täynnä oleva hylky, jonka seassa kalat uivat ja kaikenlaiset pimeän olennot luikertelevat: synkät ajatukset joiden pyrstöt ja ulokkeet välillä hipaisevat minua, puutuneet ajatukset jotka muuttavat hetkeksi mustan synkkyyden joksikin eläväksi, punaiseksi tuskaksi jota haluan taas paeta, alas vajota mustaan, värittömään synkkyyteen;

missä kyyneleet ovat vain kuivia muistoja, missä sinä olet vain valokuva rikkinäisissä kehyksissä, unohtunut lattialle eikä kukaan siivoa sirpaleita, minun sormeni ovat jo verillä enkä halua enää edes yrittää; sinua en saa roskikseen asti koskaan, vaikka haluaisinkin.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Laittaa todellakin miettimään, mutta joskus on aika päästää irti.
 

Käyttäjän kaikki runot