Jälkikirjoitus

Runoilija angalia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.6.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kepeistä kielipeleistä sanasotaan


Kimpat ja miitit -> Kolumnit, pakinat, mielipiteet yms.
Vieraat kielet & 2. kotimainen -> Laulujen sanoitukset
Sarjat -> Näytelmät
 

Minä olen väsynyt teihin,
ja te luulette tietävänne, keitä te olette.

Nurmet on maattu, kivet heitetty, unilinnut pyydystetty.
Jäljelle jää se, mitä ei sanoiksi voi muuntaa
ja te, jotka uskotte minuun,
vaikka ette minua tunne.

Minä olen kirjoittanut itseni ulos,
ja te luulette tietävänne, kuka minä olen.
Te luulette että minä tiedän,
ja sillä luulolla te olette minut vapauttaneet.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Perkeleen perkele, tämä ei voi olla angalian runouden epilogi, ok? No, et sä nyt varmaan runoilemasta ole lopettanut, tänne et vain ole niitä laittanut.

Tehdäänkö angsu diili? Minä laitan runon tänne, sinä laitat runon. Siis jotain uutta, ennennäkemätöntä?

Mutta runosta:
Alku laittaa matalaksi, tätä tulee lukemaan odottaen angsua, mutta saakin avokämmenestä kasvoille. Kaikki on tokan jakeen alussa mennyttä, ei sitä voi saada takaisin, runo väittää. Ja sitten alkaa arkun naulaaminen umpeen. Vaikka lopussa seisookin vapaus.

Mutta mites tuo diili? =)

Tässähän on liki vuoden ikäinen porsanpätkä!

Enpä olisi tätäkään hokannut, ellei olisi tullut mieleen, että mitä se Angsku nyt hongaa. No ethän sinä tietenkään enää tätäkään varmaan lue, mutta sivuilta kyllä jää paljon puuttumaan.

Tuosta tulee aina semmoine tilitys mieleen tuosta sanamuodosta "te luulette tietävänne" ja muuta luulette.

Toisen säkeistön ensimmäinen säe on kyllä hieno, tykkään oikein paljon. Samoin myös viimeisen säkeistö alku. Itsensä ulos kirjoittaminen on aika mielenkiintoinen toimenpide.
Tämä luulon ja tiedon sekoittaminen tekstissä on aika perinteinen keino. Luulo ei ole tiedon väärti ja niin edelleen. Tämä toimii aika hyvin. Ja otsikko on myös hyvä, tuo ehdottomasti tekstiin lisää syvyyttä.

Tuo kohta "jäljelle jää se, mitä ei sanoiksi voi muuntaa" suorastaa syöpyy tämän lukijan mietteisiin jättäen lukukokemuksesta jotenkin hyvin voimakkaan tunnun...vahva, paljon puhuva runo sulla tässä:)

pilkut ovat ok, millä muuten tao´ottaa?

Eihän runoilusi tähän lopu?

ei mullakaan runosuoni enää vuolaana virtaa, joskus jotain syntyy.

Uuh. "Ette te tiedä kuka minä olen"-runo. Ja emmehän me sitä varmaksi tiedä, mutta voiko toista lopulta tuntea loppuun asti? Eikö jotain jää aina piiloon, itseltäänkin? En minäkään tiedä, tiedänkö kuka olen. Naamioita, niitä on. Ei tupakavereille voi kertoa aivan kaikkea.

Paljon pilkkuja muuten. Eiväthän nämä ole jäähyväiset?

Erityisen hieno kohta tuo "Minä olen kirjoittanut itseni ulos". HYVÄ.

Kun on syntynyt rakastamaan runoutta niin sitä sitten on, vaikka taukoja pitäisi vuosiakin niin silti siihen aina palaa. Ainakin näin se menee mulla. Mä mietin sitä toisinaan kuinka moni kuvittelee että kaikki toisetkin kirjoittavat itsestään vain koska juuri itse tekee näin. Vaikka jokaiseen runoon aina ripottelee paloja itsestään ja antaa itsestään paljon ei niistä voi toista tuntea. En tiedä päteekö sinulla mutta ainakin mulla. Tää oli nyt joku pohdinta osittain huomautuksestasi pitää taukoa kun taas runosta en osaa sanoa mitään kovinkaan viisasta... ehkä vain sen että siitä kuulostautuu ulos angalian ja turhautumisen välimuoto. Sellainen teksti joka jättää tyhjäksi.

Kovin nuoren runoilijan (ikään kuin) runoilijatestamentti. Kyllä siitä tuutista on vielä paljon tuleva, se on saletti!
P.S. Sanon minä.

Taisivatpa olla jäähyväiset.Eikä kukaan tiedä kuka toinen oikeasti on.

Pidän tästä jälkikirjotuksesta,
tulee mieleen onko runon "minä" myös väsynyt; itseensä, toisiin, kirjoittamiseen...?
Muutoksen aika kuuluu runosta,
mahtipontista on rivit 2,5,8 ja 9.
Vahva runo, ajatteluttava.

 

Käyttäjän kaikki runot