Kivitalon kylmät seinät kahisevat lakanat ja sinä liian hiljaa sinä rakastit kunnes muistit ja minä kohautin olkiani kunnes halvaannuin
ja nyt minä olen alkanut vihata
eikä edes vihani ole mitään ilman sinua
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| angalia | Pullon henki | 14.5.2007 | 1 | Runo |
| angalia | Juicelle | 28.11.2006 | 3 | Runo |
| angalia | Jälkikirjoitus | 27.3.2006 | 12 | Runo |
| angalia | Morfoosisi | 20.2.2006 | 6 | Runo |
| angalia | Honeybunny | 26.1.2006 | 5 | Runo |
| angalia | Värivirhe | 20.12.2005 | 10 | Runo |
| angalia | ON/OFF | 14.12.2005 | 7 | Runo |
| angalia | Asunnossani kulkee vieras nainen | 23.11.2005 | 8 | Runo |
| angalia | Tosi josta tuli satua | 21.11.2005 | 9 | Runo |
| angalia | Nurjamieli | 4.11.2005 | 5 | Runo |
Kommentit
Hieno tarina.
Itku, senkin neitonen.
Ei rakkausrunojen tarvi aina olla hirmusta höttöä, niinku tämä ei ookkaan. Tämä näyttää kauniilta ja kuulostaa vielä enemmän. Olankohautuksia. Öh, no tämä runo taisi syödä minulta kaikki sanat. Jotenkin mulle tulee mieleen Kuutamolla-leffan asunnot.
Ensin ollaan, ja sitten ei. On, off. Ja offina se pysyy, kun ei ole enää sitä toista ihmistä. Hitsi, tämä on vaan aika melkoinen.
pysähtynyt, paljon puhuva tunnelma tässä tekstissä. surullista ja samalla lamauttavaa. vähän kuin se fiilis kun tekisi mieli itkeä, mutta kyyneleitä ei vain tule. hyvä teksti.
mielestäni olennaisimmat kohdat on tuossa kolmannessa rivissä, jossa runon sinähahmo muistaa jotain merkittävää, josta kaikki tuntui saaneen tässä alkunsa, ikäänkuin juuri silloin käännettiin nappulaa off -asentoon. loppu on seurausta.
erittäin osuvasti tuo viimeinen kappale on vedetty ulos runon muiden osien joukosta, kuin korostaakseen tapahtuman kivulloisuutta.
vaikuttavasti kerrottua, mutta se ei ole ihme, kun tiedän kenen sivulla olen.
Apua. Tää on niin karmivan todellinen, ihan kuin joku ote menneisyydestä. Sellaset on-off jutut on varmaan pahimpia, kun ei ikinä tiedä, missä mennään ja ei voi olla varma, onko se rakkautta vai vihaa. Hienosti vangittu.
Ihana
Ei ilman toista voikaan tuntea noita tunteita.
"Ja sinä liian hiljaa", kuinka tuo tunne onkaan ilkeää, mitä hän ajattelee, kun ei puhu mitään.
"kunnes halvaannui", melko raa`asti sanottu,mutta kuitenkin tuo herättää lukijan ajattelemaan, kuinka ihminen voi tulla "tunteettomaksi"
Tämä on hieno ja todella harvoin arvostelen näin pitkästi... ;)