Morfoosisi

Runoilija angalia

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 23.6.2003

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kepeistä kielipeleistä sanasotaan


Kimpat ja miitit -> Kolumnit, pakinat, mielipiteet yms.
Vieraat kielet & 2. kotimainen -> Laulujen sanoitukset
Sarjat -> Näytelmät
 

Nämä puut pitelevät pientä,
nakertavat niskaa, kaarnat.

Taivaanhelma hulmuaa,
silmäkulmassa pisara tikarista
jota käänsit
kuin minä selkäni,
hitaasti, anteeksipyyntöä anellen.

Jalat hapuilevat multaa.
Maa, puhu kanssani,
kerro milloin päästää irti,
milloin tulla irroitetuksi.

En minä saavu,
odotan että minut noudetaan.

Minä maadun,
muutun katajan kovaksi kouraksi,
katalaksi korpiksi,
silmiesi ikisineksi.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaps.

Loistava on.

Ihastuttavia kielikuvia löydän tästä,...mieli poimii monta ajatuksia herättävää kysymystä elämänmenosta tätä lukiessa. "milloin päästää irti, milloin tulla irroitetuksi"...sitähän sitä toisinaan miettii.

Vahvaa tekstiä. Ja minun mielestäni kokonaisuus on hyvä loppuun asti. Kielikuvat mitä parhaimpia.

Mielenkiintoisia kielikuvia, kuten alku..
Taivaanhelman hulmuaminen hyvä, tuoreen oloinen..
Puhutteleva, vahva, aika hyvin aukeava.
Tavallaan irtonaisia lauseita ja asioita yhtäkkiä, kuten tuokin että "en minä saavu, odotan että minut noudetaan".
Ja sitten yllättäen viimeinen sana..romanttinen ajatus "ikisinestä".
Hyvä.

Monipuolinen teksti, jossa on ripaus loitsua ja rukousta. Pidän runoista, jotka luovat kilpaa kuvia sekä vertauskuvien kautta että suoraan. Tavallaan kertoja laittaa kovan kovaa vasteen, vaikka joutuisikin kärsimään ja sortumaan. Upea teos, etenkin kaksi viime kappaletta iskivät täyttä.

 

Käyttäjän kaikki runot