Tein monta virhettä,
vähättelin valehteluani
ja juoksin karkuun kun pääsit liian lähelle.
Mutta sinä tiedät kaiken
ja olet ensimmäinen
jota uskallan katsoa suoraan silmiin
ollessani kerrankin rehellinen.
Kun olet poissa,
tunnen kaipausta,
jollaista en ole koskaan tuntenut
Ja kun olet siinä,
minua ei enää palele.
185 päivää
olen ollut sinun,
ja tällä kertaa tiedän,
että nämä päivät eivät lopu kesken.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea runo, veti maton alta. Tuo esiin ne kauniit asiat tässä karussa maailmassa.
Runosi on niin kaunis. Ja jotenkin todellinen. Se ei ole liiallisen siirappinen, vaan juuri sopivasti rakastava. Sanasi, ja tunteesi, uskoo epäilemättä ja tunne välittyy lukijalle saakka. Tai ainakin minulle se välittyy. Esität asian ihanan varmasti, uskot tunteisiisi ja tulevaisuuteen. Kaunis, ihanan toiveikas ja tunteikas. Todella ihana runo! :) En nyt osannut sanoa kaikkea, mitä runostasi ajattelen, mutta pidän siitä valtavasti.