Armoton

Tyhjin käsin matkaan käy kaikki, jotka matkallaan
Tyhjin sanoin maata kyntää, kylvää sen ja niittää saa

Toiset kiviin kompuroi, kun liian kauas kurkottaa
Toiset niistä linnan tekee, känsät käsiin kasvattaa

Liian paljon suotu on, tarpeeksi ei milloinkaan
Liian kauas katse vie lähelle ei ollenkaan

Tyhjän tien kulkijat raskain jaloin taivaltaa
Tyhjin silmin kohtaavat, mistään ei luopua saa

Niskansa kumaraan saa taakka painumaan
Lähelleen ei silti nää, paino silmät sumentaa

Vaikka kaikkensa antaa, periksi ei silloinkaan
Jos silmänsä sulkee, on helpompi unohtaa

Niin kauan matkaa saa tehdä kuin kantaa maa
Niin kauan kulkea, kuin tie kuljettaa

Valosta varjon kautta matka vie hämärään
Jos aamu on eksynyt, voiko herätäkään

Eteen ei näe, taakse ei ollenkaan
Uskalla katsoa, pimeys nuolee maan

Liian paljon suotu on, tarpeeksi ei milloinkaan
Liian kauas katse vie lähelle ei ollenkaan

Vaikka kaikkensa antaa, periksi ei silloinkaan
Jos silmänsä sulkee, on helpompi unohtaa

Voisiko pysähtyä, saako uskaltaa
Hetkeksi jäädä silmänsä avaamaan

Voisiko pysähtyä, saako uskaltaa
Hetkeksi jäädä silmänsä avaamaan