Sinä hetkenä mä toivoin,
että joku pysäyttäisi kellot.
Sä teit musta maailman onnellisimman ihmisen
sinä hetkenä, nyt
ja toivottavasti aina.
Ihan hiljaa siinä lähelläsi,
huokaan syvään ja silitän hiuksiasi.
Älä mene vielä,
ollaan yhdessä tää hetki
niin kauan ku se kestää.
Mä oon miettiny paljon menneisyyden haamuja,
hei nyt se on mun aika olla oikeesti onnellinen.
Sä annoit mulle tän ainutlaatuisen tilaisuuden,
miten voin koskaan tarpeeksi kiitää?
Rakastetaan lujasti ja määrätietoisesti,
me kelvataan toisillemme vaikka ei ollakaan täydellisiä.
Mietin sitä koko ajan, taukoamatta miten sä muutit mun elämää.
Mä osaan ja uskallan rakastaa, kelpaan sulle, sä hyväksyt mut.
Pidä kiinni musta,
pidä lujasti,
älä päästä koskaan irti.
Mä haluan kulkea sun kanssas joka päivä lähemmäs unelmaa.
Anna mulle unelma, älä lähde koskaan.
Merkataan toisemme, kerrotaan tämä kaikille ihmisille.
Eikö niin, rakas?
Älä päästä irti,
edes viimeisenä päivänäsi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana.<3 etenkin tuo viimeinen lause säväytti...
Tässä runossasi on vahva onnen tunne ja kuitenkin pelko näistä tunteista.
Sivut