En elänyt tänään.
Kaipasin vain eilistä.
Mitä enemmän kaipasin,
näin vain surulliset kasvot peilistä.
Kasvot eivät olleet minun,
vaan menneisyyden.
Peili kadotti tämän päivän iäisyyteen.
Mitä vähemmän katsoin ja kaipasin,
sitä enemmän näin.
Käännyin selin peiliin päin
ja huomasin,
että näin onkin todellisempaa.
Otin askeleen ja kaksikin,
eteenpäin kävelin.
Elin juuri tämän hetken tässä.
Elämän kanssa käsi kädessä.
Käännyin ja katsoin,
peili oli palasina lattialla.
En enää koskaan nähnyt menneisyyden kuvaani.
Enkä koskaan enää kaivannut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jopas tykkäsinkin, kolahti kunnolla. Just tuo että elä nyt!
Tämä on ajatuksia herättävä runo, hyvä sellainen Sopii tämän hetken tunnelmiini.
On vaikea olla katsomatta pettymysten peiliin. Jokainen vilkaisu saattaa olla raskas.
Runosi pani ajattelemaan. Runo kertoo varmaankin siitä, että itsensä voi voittaa, oppia elämään menneisyyden kanssa tätä päivää surematta, kaipaamatta...täyttä elämää.