Ydinkärkiä ja pastelliromantiikkaa

Kello tikittävä seinällä,
50 luvun tyyliä.
Tämä on ajaton aika ja perheidylli,
hameenhelmojen  alta vilahtelee tylli
Korkokengät muodissa,
kaikki on kuin unelmassa,
talo pastellisävyinen kuin karkit kulhossa.
Työpaikka vakaa ja asunto maksettu,
töistä kotiin ja pöytä on katettu.
Lapset hyvin kasvatettu.
Muodikas auto naapurin pihassa,
sama minullakin värissä kivassa.
Mutta muutos tapahtuu nopeasti,
kysyä ehdi en,
pelästyn kovasti,
lapsi huutaa itkien.
Kovia ääniä, kaikki kaatuu,
jälkeenpäin ruumiit mullaksi maatuu.
Kirkas valo täyttää maan
mikä sitä pystyy peittoamaan?
Kun maahan iskee ydinkärki,
ihmiskunnan päästä hävinnyt viimeinenkin järki.
Loppuu puheensorina,
kuulen huudon hiljaisen,
tämä on  se tarina,
Fallout nelosen.