Huora

Mun kynässä aina sama muste
mut tän mä kirjotan verenpunasel,
mustalla, kullalla viimeistelen reunat.

Aika kultaa muistot
Mutta sua muistellessa en saa mitään hyvää päähän
Kulkiessani määränpäähän.
Sä sait mussa aikaa vihaa
jota kukaan muu ei ole saanut.
Onneksi en sinunkanssasi maannut
koska olet mulle pelkkä huora,
Pahin niistä monista,
Se akka joka tunnistetaan paskoista tarinoista.
Sä sait mut vastaamaan paskoihin viesteihis,
Jotka katkeruutta huokuu, piilomerkitys mietteihis.
Halveksun sinua ihmisenä
ja naisena
Vaikka olit mulle kuin kirja
kokoajan avonaisena
Silti sä oot ämmä, rasittava akka
Katkera kuin haju, sun kynsilakka.
Luulet olevasi parempi haukkumalla heikkouksia
Mutta se tekee susta vain luuserin
pelokkaan rotan.
Sama kun sanosin että oot mun mielestä oksettava
Tottahan se ei kokonaan ole,
mutta henkisesti koskettava,
huonolla tavalla.
Aiheutat vain vihaa.
Niinkuin piikkilangan piikit paljaaseen lihaan.

Stepaa lainatakseni
"Ämmät on prinsessoi ja prinsessat ämmiä, jos sydän ois pähkinä oisin pähkinänsärkijä."