Koti-ikävä

Runoilija Neifion

nainen
Julkaistu:
5
Liittynyt: 29.12.2007
Viimeksi paikalla: 21.10.2018 8:17

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
11.9.1991

 

Äiti, täällä on hiljaisempaa
ihmiset eivät kävele pimeässä
housujen lahkeet asvalttia suudellen
eikä bussin melu herätä öisin

Kukaan täällä ei istu jokirannassa
kirjoita tarinaa kirkon kelloista
huuda kaikkien kuullen kissaa
niin että minua hävettää

Ja äiti, täällä ihmiset puhuvat ruotsia
tuntevat toisensa kahviloissa
enkä minä vieläkään tunne ketään
vaikka silti tunnen jokaisen

Eikä kukaan kutsu minua typerillä nimillä
vaikka ennen kaikki tekivät niin
olen muodollisesti vain minä
- en lainkaan kissa

Äiti, minä tahdon kotiin jossa olen vain
maailman upein kissa
niin että hävettää kävellä korkokengissä
mukulakivitorin reunoilla

oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Purrr tämä on ihana. Säkeistöt, jaoettelu ja toistokin toimii aivam erinomaisesti.

Hieno allegoria upeassa runossasi, kissa kiintyy paikkaan, jossa on kuin kotonaan, huoletonna;)

Edukseen erottuva persoonallinen upea runo.

Tulee mieleen Turku ;-D
Hienosti kirjoitettua sujuvaa tekstiä, pirän:-)

 

Käyttäjän kaikki runot