jälleen
sulkee sydämensä minulta
surunsa kätkien
jotta minä tuntisin
sykkeen säröttömänä,
pysyisin ehjänä
ja aina siinä hänelle
pelkää meidät kadottavansa
jos halkeamansa paljastaa
eikä hän ymmärrä
että täydellisellä kätkemisleikillään
puristaa minut näkymättömäksi
kyvyttömäksi olemaan hänelle
se ihminen, joka täyttäisi hänen
särönsä omilla sirpaleillaan
hän vaikenemalla
kutistaa minut
riittämättömäksi
ja lopulta
kynttilöiden
sammuessa
minäkin
vaikenen
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
