Jäljellä on meitä enää yksi
olen kulkija tuo viimeinen,
kauan on jo tullut eletyksi
pois on ystävistä jokainen.
Kapakoissa samoissa mä kuljen
joissa ennen tunsin jokaisen,
herjoilta nyt korvani vain suljen
jotka lentää suusta nuorien.
Tutuksi en tunne enää niitä
katuja, en kapakoitakaan,
muistotkaan ei täysin mulle riitä
mielin haikein vaivun unelmaan.
Siinä seurassa mä vanhan remmin
läppää heitän, nautin olostain,
nyt vain varovasti kuljen, emmin
unelma se lyhyt oli vain.
Näitä katuja vain vielä tallaan
väsynyt jo olen elämään,
kukaan ei kai loukkaa mua tahallaan
silti yksin kyyneliin mä jään.
Vanhaksi on täällä pakko tulla
vielä polttaa liemi tulinen,
oli kohtalona yksin mulla
olla kulkija tuo viimeinen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut