Paaskyset olivat saapuneet.
Sumupilvet leijailivat
laiskasti Valimeren aalloilla,
Magnolia yritti avata
romanttisia nuppujaan,
humaltaakseen kaiken,
kaiken, kaiken tuoksullaan.
Mina, ajatuksineni
paamaarattomilla kaduilla.
Kaduilla
jotka eivat alkaneet mistaan,
eivatka johtaneet mihinkaan.
Oli vain niin hyva
viettaa hetki kanssani,
ilman miksi, minne, koska.
Ajatukset soljuivat paikasta toiseen.
Ajattelin myos sinua,
sinua siella pohjolan sopukoissa
mina taalla,
Ostian taivaan alla.
Selite:
Koko sydamesta omistan taman runon ihanalle ystavalleni <br/>Jussille. <br/>
On runoja joissa pilkut ja pisteet ei ole tarkeita ja tama on<br/> yksi niista. Tai paremminkin, tama runo menettaisi tunnelmansa jos tassa olisi pilkut ja pisteet paikoillaan.
Jussi this is for you !
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Levollisen rauhallinen tunnelma.
Melkein voi kuvitella mielessään
tuon maiseman.
Jussi on onnekas.
Kaunis runo. humalluttavalla magnolian tuoksullaan.
Näinkin voi perspektiivimme laajentua.
Kiitos tästä!
mukava tunnelma
Tämä on todella kaunis ja lämmin runo.
Kylläpä Jussi on otettu.Pääsiäistä sinne pääskysten keskelle.
Luettuani tämän runon muistin, miksi ahmin aina mielenkiinnolla ja tunteella runojasi: ne johdattavat lukijan hetkeksi pois sieltä, missä ikinä onkaan, sinun luoksesi sinne Magnolioiden äärelle ja loputtomille kaduille.
Tässä runossa soi ystävyys ja kevään alku, saamme palasen sen huumaavasta tuoksusta. Ihanaa miten eristät Ostian taivaan omaksi kappaleeksi taivasta, se saa olinpaikkasi tuntuamaan vielä jotenkin unenomaiselta ja yhtä aikaa todentuntuiselta. Kyllä, sinä osaat yhdistää nämä asiat. Pidän myös kolmannen säkeistön "kaikki"-sanan toistosta. Aivan ihanaa sinua tämä runo!
Kaunis ja lämmin on runosi,pidän tästä.
Moni Jussi ja Jenny ja Jaska ja Jaana haluaisi varmaan kokea edes hetkisen runosi tunnelmia!
kaunis tunnelma runossasi ..
Hieno ja tunnelmallinen tunneruno!
Lämpimiä ajatuksia ja herkkiä tunelmia etelän taivaan alla.
Kaunis, joskin haikea. Ehkäpä juuri siksi.
se ,että on irralla ajasta on aina kiehtonut minua enkä osaa selittää tarkkemin miksi,
siihen tarvitaan ,ehkä huomattava aika yksinäisyyttä ja etäisyyttä asioihin, eikä tila ole sinällään ole ahdistava, mutta jos siitä tulisi pysyvä olotila, en osaa sanoa viehtättäisikö se enää silloin?
aika palaa taaksepäin , siihen tilaan jossa ei ollut muita kelloja kuin aurinko, tämä runo saa minut todella miettiväiseksi!
kertomus sumusta ja mangnolian kukista ja välimerestä niissä sanoissa on runoutta,
tiet johtivat spiraaliin ei minnekään, ja kuitenkin rakkaudessa jos missä ihminen tajuaa ajantajun" uudelleen, on aika ennen rakkautta ja se, joka tapahtuu rakkauden aikaan tai sen jälkeen.
jos ihminen kerran on päässyt vähänkin tuon nektarin makuun, se on oleva enemmän kuin elämä ja kuolema, se on oleva kaikki ja sen edestä on valmis uhraamaan ihan kaiken!