Mitä ihmisestä tietäisit
jos eivät punaposkiset omenat
jo ennen kukonlaulua käsiisi mätänisi
Voisitko väittää rakastaneesi
jos eivät lempesi laineet valtamerten
aaltojen ylitse väkevämpinä kävisi
Ilonko muka tuntisit, jos heijastaisivat
kuun valoa korppien kynnet kirkkaammin
kuin kalloasi kalvava katkeruus
Millekään hyvälle alku voisitko olla
elleivät sielusi sysiyössä hirtettyjen lasten
metsiköt toistensa väkilukuja kadehtisi
Ei, rakkautta ei olisi, ellei satakieli
ahneen kissan punaiseen suuhun
syömättä jääden ääneti kuolisi
Tikarisilmien, jakautuneen kielen alta
lahoavien jalkojen päältä, sieltä sydämen
lentohiekkaisen palkinnoksi palkitsija saa
Hallamaisemassa mielessä harhaisessa
vihreys versoo vain - ja yötaivaalle
pelto viikatteenteriä lapsinaan tarjoaa
Niiden annista sikiää rehellisyys
alastomien silmien vaate ainoa
kaino mustan valon mannekiini
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tykästyin ensin otsikkoon, sitten itse runoon.
mahtipontista tekstiä. mun mielestä toi 4. viimeinen säkeistö sopisi runoksi yksinäänkin.
Hyvyyttä ei olisi ilman pahuutta, valoa ilman pimeyttä. Taidokasta, puhuttelevaa ja syväluotaavaa runokerrontaa. Hieno lukukokemus!
Aivan upea runo tämä. Sanataidetta parhaimmillaan.
Raakaa, mutta pidin tästä kattauksesta. Runosi liikkuu hyvin ja soi.
Ei voi sanoa kuin ihastellen VAU!
Väkevän Elämänmakuinen,
Syvästi Puhutteleva.
Taidokasta runojälkeä.
Järisyttävän vahvaa tekstiä. Syväpuhuttavia kielikuvia. Runo laajenee yksilötasolta yleiseen. Hyvin voisin mieltää tämän kertomuksena suomen katajaisen kansan historiasta nykypäivään ja edelleen. Siitä mitä vallanhalu, itsekkyys ja omanvoitonpyyntö saavat ihmisessä aikaan ja sitä kautta yhteiskunnassa. Toisaalta lopetus luo toivoa, saa sittenkin uskomaan että kaikki hyvä on mahdollista ja edelleen tavoittelemisen arvoista!
Tämä runo vaatii lukijalta pysähtymistä ja ajatuksia. Luin runon uudelleen ja uudelleen, ja joka kerta siitä avautui uusia ovia ymmärrykseen. Runossa on hienoa kerrontaa ja upeita kielikuvia, sekä vertauksia. Runossa on voimakasta tunnelatausta, joka säilyy hienoon loppuun asti. Pidän!
Sivut