Menninkäisen polku

Menninkäinen metsään rientää,
ei polku erotu sumuisilta silmiltään,
kyyneleiden umpeen muuraamilta.

Kadota tahtoo ikuisesti, ei tämä
elämä sen arvoista että sydämensä
silpoa pitää, sydänverensä metsän 
kallioille vuodattaa.

Siis hyvästi jää entinen elämä, peikko
ja lupaus tulevasta; synkkä metsä on
kutsuva - kesän pilkottaessa, säteiden
siivilöidessä utuista tietä

kohti tuntematonta.