Näen hiljaisia katuja ja tyhjiä teitä.
Kaikkialla on niin rauhallista ja hiljaista.
En näe ketään missään.
Missä ovat kaikki, kaikki ihmiset?
Havahdun kun havaitsen yksinäisen lenkkeilijän juoksevan ohitseni.
Pikku hiljaa ihmisiä alkaa ilmestyä kadulle.
Näen surullisen ja kiireisen lastenvaunuja työntävän yksinhuoltajan raahaavan itkevää kiukuttelevaa lasta perässään.
Arki on luonut omat jälkensä naiseen.
Ihmisiä alkaa pörrätä ympärillä.
Autoja kulkee kaikkialla,
Kaikilla on kiire johonkin, jotakin tekemään.
Kukaan ei katso sivuille, kukaan ei hymyile.
Miksi kaikki ovat niin kiireisiä?
Miksi kaikki ovat niin surullisia?
Selite:
V. 2002 kirjoitettu runo joka on poimittu omien runojeni kirjasta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
