Kävelen läpi usvaisen metsän.
On ihanan hiljaista.
Ainoat äänet kantautuvat askelteni alta rapisevasta hiekasta.
Saavun pienen lammen rantaan.
Nautin hetken kauniin lammenpinnan tyyneydestä sekä auringosta lankeavista valon väreistä lammen pinnalla.
Suljen silmäni ja tunnen kuinka heiveröinen tuuli osuu kasvoilleni.
Leikkii hiuksillani hetken.
Kuulen rapinaa.
Avaan silmäni.
Kas, edessäni seisoo hymyilevä peikko poika.
Selite:
V. 2002 kirjoitettu runo jonka olen poiminut itse kirjoitettujen runojen kirjasta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja hyvä runo