Perhostyttö

Vuosia sitten,
viljavilla pelloilla,
näin sinut metsästämässä perhosia.
Niin olin minäkin,
mutta olin näky surkein,
sillä kaikki perhoset olivat luonasi.
En ollut koskaan ennen nähnyt mitään pysäyttävämpää,
ja yhtäkkiä sydämeni halkesi kahtia,
lensi perhosten sekaan,
ja sinä pyydystit sen.

Tuuli soitti valssia,
sinä ja perhoset tanssitte sen mukana.
Olin liian ujo, joten piilouduin viljan sekaan,
samalla kadottaen sinut.

Löydän sinut vielä,
ja palaamme samalle pellolle.
Kahlaan itseni maailman ääriin,
ja kun vihdoin tunnistan kasvosi,
annan lahjaksi sydämeni kokonaan
ja kauneimman perhoseni.

Minne menit?
Mitä teit?
Niin kuin minunkin, sinun piti muuttaa pois.
Ehkä löysit jotain parempaa,
ehkä edelleen ikävöit lapsuutesi peltoja,
mutta hiljaiseksi kävi sekin kylätie.
Vaikken muista enää kasvojasi kunnolla,
näen sinut kirkkaana joka yö,
mutta aamulla haihdut verhoista ulos.
Onko tämä rakkautta?
En itsekään tiedä, mutta taialta se tuntuu.

Tuuli soitti valssia,
sinä ja perhoset tanssitte sen mukana.
En ole enää ujo, joten uskallan kuiskata sinulle
mitä minun olisi vuosia sitten jo pitänyt sanoa.

Löydän sinut vielä,
ja palaamme samalle pellolle.
Kahlaan itseni maailman ääriin,
ja kun vihdoin tunnistan kasvosi,
annan lahjaksi sydämeni kokonaan
ja kauneimman perhoseni.

Vaikka vuosia on kulunut,
tunteeni sinua kohtaan ei ole edes vapissut.
Uskon, että sydämeni löytää tien luoksesi,
sillä sekin janoaa toista puolikastaan.
Jokainen hengenveto,
jokainen askel on lähempänä tapaamistamme.
En kestä enää odottaa,
juoksen entistä lujemmin...

Löydän sinut vielä,
ja palaamme samalle pellolle.
Kahlaan itseni maailman ääriin,
ja kun vihdoin tunnistan kasvosi,
annan lahjaksi sydämeni kokonaan
ja kauneimman perhoseni.