Elämänkeinu

Upea, todella voimakas ja ihanan elämänmyönteinen kannustusruno.
Kirjoitat hyvin viisaasti ja kauniisti. 

Etäisesti runosta tuli mieleen toinen runo, Aleksis Kiven "Keinu". Kuten Kiven runossa ovat säkistöissä kertautuvat säkeet "Helahda korkeelle keinu, / ja liehukoon impeni liina / illalla lempeäl", niin myös tässä "Anna elämän keinuttaa. / Älä irrota otetta!" ja lopussa tämä kertosäe on hieman muunnetussa muodossa.  Kertosäkeet antavat keinuvan liikkeen runoon (ikään kuin joka keinahduksella näkisi saman tienoon yhä uudelleen ja uudelleeen.)  Lopussa palautuu myös alun luonnehdinta elämän väreistä, joka antaa runolle myös syklisen muodon. Huomioni herätti myös kertosäkeen kaksi imperatiivi-säettä, jossa vain toisessa on aina lopussa(!) Niissä painotetaan näitä kahta käskymuotoa eri tavoin. (itse olen innokas huutomerkkien käyttäjä, ja monesti jälkeenpäin karsin niitä.  Jos koko ajan huutaa, ei se enää tee toivottua vaikutusta!!!!!!

Joka tapauksessa runosi on vastakohtainen runo eräälle toiselle, siis kolmannelle runolle, jonka nimi on "Keinu":

"Keinun, keinun. 
Keinuni on karu.

Keinussani on vain
yksi naru."