Löytää tunteen
valo silmäin takaa,
valoa tähden
ikuisen, kuolleen.
Todellinen,
kaunis olla voin
turhaksi,
niin kosketuksen koin:
Kukaan, ei
mun sieluuni näe.
Matkaani mukaan? Ei,
on viimeinen säe.
Rakastavaiset
kun jo vuoteissaan makaa
Tähteni nousee
vuoren öisen takaa.
Nieluun
fosforitähden, pois
kai joudun,
nyt lähteä vois.
Selite:
elämäni ensimmäinen...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vahvaa kerrontaa upeassa runosessa! ^^