Tätä hetkeä

Paljan jaloin
pellonpiennarta pitkin
kulkee tyttö pieni,
tukka oljenkeltainen
kintut kaidat, mustelmaiset,
naarmuja täynnä.

Pureskelee heinänkortta
pälyilee ahomansikoita,
hyräilee pientä sävelmää,
kaarnanpala kämmenellä
tunnustellen pinnan karheutta.

Unelmoi joen viileästä vedestä,
kesäauringon kuumentaman
ihon viilentävästä,
ei muistele lyöntiä
oman vanhempansa,
ei tunnnustele kipua hiuspohjassa.

Elää tätä hetkeä,
nauttii kesästä,
tyttö pieni, kesäheinä, minä.