Nimetön
seison yksin pellolla
hiljaisuudessa
taidan olla yksin koko maailmankaikkeudessa
aurinko laskee ja kaikki väreilee lävitseni
mennyt, tuleva, tämä hetki joka meni jo
onni on tuulenvire kasvoilla
sen tuntee mutta sitä ei voi ottaa kiinni
mietin
olen unohtanut paljon
silti muistan liikaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi