Mietin.
Elämäni on hyvin.
Minulla on mies, koulu, ystävät ja perhe.
Miksi silti tuntuu että kaikki kaatuu ja jotain puuttuu?
En kaipaa mitään menneisyydestä,
oikeastaan haluaisin pyyhkiä sieltä osan pois,
en halua muistaa.
Rakastan miestäni, riittääkö se?
Kaipaan ystäviä.
Onko elämäni hyvin?
On se, tänään vaan ei tunnu siltä,
kyllä se siitä.
Mutta olenko minä oikea miehelleni?
Olenko hyvä ystävilleni?
Olenko hyvä perheelleni?
Olenko hyvä ihminen?
Näihin tarvin vastaukset.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä samaa mietin, minä jo keski-ikäinen. Hyviä kysymyksiä, hyvä runo:) Sanotaan, niinkuin aina sanotaan "kyllä se siitä"