Kirjaimellisesti kalterit
vaistomainen vapauden kaipuu
ja kaipuu
Sinuun
Miten kuiskit minut uneen
hellästi hiljaa
muistojen ei tavitse peittyä kultaan
arki oli satua
Unhappy end
Olen täällä unohtanut paljon
siitä miten eletään rakastetaan
Kovettunut
Kaiut ovat hiljenneet
Me olemme enää vain
roihuavana kokkona
Syvällä
salaisuutena
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| karjala | Nimetön | 17.5.2012 | 1 | Runo |
| karjala | Hyvästi jää | 13.3.2011 | 0 | Runo |
| karjala | Kissa keväällä | 23.2.2011 | 0 | Runo |
| karjala | Mies ja kitara | 28.11.2010 | 2 | Runo |
| karjala | Paluu Normaaliaan | 28.11.2010 | 8 | Runo |
| karjala | Kotini jätin sinuun | 18.11.2010 | 2 | Runo |
| karjala | Nimetön | 22.8.2010 | 1 | Runo |
| karjala | Olisinpa jälleen | 17.8.2010 | 4 | Runo |
| karjala | Tämän päivän terapiaa | 13.8.2010 | 0 | Runo |
| karjala | Hiljaisuuteni hautasi Hänetkin | 23.7.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
Upea! En tiedä miksi mutta tämä löi lujaa puskan takaa. Lohduton ja jotenkin jopa maailmanlopun tunnelmia mieleen keräilevä runo.