"Laine tuo, laine vie"
Rantahiekkaan askeleita,
viivoja veteen.
"Laine tuo, laine vie", kun
Haparoineet onnellisuuden rajat,
varpaanjäljet ja punaista kynsilakkaa,
se jäi,
se jäi Bridasta
joka sotki, sotki Lorinsa viivat
Tuoksui suola ja meri
kun tanssin aamuun,
kun Harmaa ja Musta laukkasivat yöhön, ja Lori oli valkea.
Jäi kavionjälkiä hiekkaan,
sotki viivat, viivani meressä.
"Minä myöhästyn teeltä! Oi, myöhästyn!" kuiskasi Liisa
ja kävelin Bridan jalanjälkiä mereen.
"Laine tuo, laine vie"
Ja hän jäi yksikseen teelle.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiintoisa koskettava runo.
ai kun keikutti tää tarina:) hyvää synttäriä myös
mielenkiintoinen, hyvä runo :)