Pimeyden huokaus
kutittelee kantapäitä
ja minun kaipuuni
uinuu hiljaisuudessaan.
En sinua tainnut
koskaan oikeasti löytää
jäi polkumme
varjojen katveisiin.
Vaikka minä
janosin ja juovuin
pakahduin ja pelkäsin
en tullut
koskaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
surullinen, mutta hieno runo! :)
surullisen kaipaava runo, josta huokuu luovuttamisen tunnelma. synkkyydestään huolimatta erittäin kaunis teksti.
Sivut