Amorinkaareni itkee
omia kyyneleitään
kun olen pakahtua
tähän tunnevyöryyn.
Kaipuuni kohisee
korvissani
hengityksesi
tasaisessa rytmissä.
Anna minulle voimaa
kestää tämä etäisyys
tai ainakin tämä
läheisyys.
Luo minuun usko
luottaa tähän tunteeseen
tähän rakkauteen.
Usvan peittäessä jalanjälkeni
en enää tiedä
mistä olen tulossa
tai minne olen menossa
sinusta sinuun
kai taasen,
mutta odotathan minua
siellä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Käsinkosketeltavaa tunteenkuvausta!
On kyllä taas runo, joka saa lukijan kulkemaan kuin opaskoiran saamiensa ohjeiden mukaan.
Kiehtovan kauniin tekstin myötä tihkuu erotiikka suoraan toimintakeskuksiin ja saa odottamaan vaikka maailman tappiin paikallaan satoi tai paistoi.
Tässä on niin vahva tunnelataus, että pakko lukea heti uudestaan.
Osaavaa ilmaisua,herkkää,pidän.
Sivut