olen ollut niin kauan hukuttautuneena yhteen tunteeseen
että on vaikeaa muistaa miltä tuntui olla
vapaa
kaunis ja itsenäinen
nyt kun suunnaton rakkaus ei aiheutakaan enää vaikeuksia hengittää vaan on normaalia
kyynikko minussa nostaa päätään ja kyseenalaistaa
rakastanko enää, oikeasti
miltä tämä tuntuu ja tuntuuko mikään enää miltään
olenko turtunut
kun en enää taaskaan aina muista syödä tai välittää itsestäni
sillä vaikka mitä sanot olen itselleni
ruma
ja tyhmyyden päämäärätön farssi
pohjattoman itseinhon risteilyalus
joka ei ymmärrä oppia uskomaan
omaa arvokkuuttaan
en tiedä onko se vain nyt
vai opinkohan koskaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi