etäisyys
oli piikkilanka-aita, jonka uskoin taittuneen
kun astuit saattohoitohuoneeseeni
kukkakimpun kera ja tartuit kädestä
mutta nyt sen sanotkin, vaivaisin katsein:
tätä en voi jäädä katsomaan
painan kasvot ikkunaan ja katson jälkeesi, kuinka
etäisyys
laajenee minuutissa jo uudelleen
Oulun-junan ikkunalasilla,
tusinalla sähkötolpalla,
tuhannella ratapölkyllä,
katoamispisteellä
tartun hätäuloskäynnin kahvaan, sen ymmärrän nyt:
etäisyys
taittunee vasta, kun uskaltaudun eteen
pelon, kynnyksen, piikkilangan,
kello kymmenen pikajunan,
jotta ehtisin tavoittaa sinut
katoamispisteessä
oli piikkilanka-aita, jonka uskoin taittuneen
kun astuit saattohoitohuoneeseeni
kukkakimpun kera ja tartuit kädestä
mutta nyt sen sanotkin, vaivaisin katsein:
tätä en voi jäädä katsomaan
painan kasvot ikkunaan ja katson jälkeesi, kuinka
etäisyys
laajenee minuutissa jo uudelleen
Oulun-junan ikkunalasilla,
tusinalla sähkötolpalla,
tuhannella ratapölkyllä,
katoamispisteellä
tartun hätäuloskäynnin kahvaan, sen ymmärrän nyt:
etäisyys
taittunee vasta, kun uskaltaudun eteen
pelon, kynnyksen, piikkilangan,
kello kymmenen pikajunan,
jotta ehtisin tavoittaa sinut
katoamispisteessä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tuntui ihan siltä että sydän jätti lyöntejä väliin kun tätä luki. Kylläpä tuntuu. Ja kovasti. Äärettömän koskettava. Äärettömän tässä, läsnä, surua täynnä.
Sitä vaan mahtipontinen
Ihminen luulee niin.
Voivansa vaikuttaa välimatkaan teoillaan.
Tietyissä asioissa ei ole välimatkaa ollenkaan.
Ei sellaista mitä luopumalla rakastaa
Voi itsestään kukaan koskaan irroittaa.