Kuilu

Sielunmaisemani 
oli kuilu,
joka erotti unimaailman ja ihmiselämän.
Sen pohjassa jäkälöityivät
pilvilinnan rauniot.

Mielenmaisemasi
oli taivaanranta,
johon jäit katsomaan kumpaankin suuntaan.
Siinä istuit maalaamassa,
rakentamassa uutta pilvilinnaa.

Suruni
oli viima, 
vastatuuli,
joka kaatoi uupuneen kelon
kastaen siveltimesi
tunturipuron kyyneliin.

Surusi
oli vimma,
myötätuuli,
jolla siveltimesi puski
kanvaasin ja taivaankannen puhki
tavoittaen käsinkoskemattoman.

Rajuilman jälkeen 
oli vesivärit kuivuneet,
taivaanranta maalattu.
Kun laskit siveltimesi sijoilleen,
oli kuilu
sielujenvälinen silloitettu.