Ahdistuksen verho
pitsireunainen
kuin ilkkuen
verenpunaiseksi värjätty.
Piirtää verkkokalvoille
illuusiota
turhan kauniiksi
edes katsoa.
Tartu minuun.
Pidä pinnalla.
Sillä tämä
elämän juoksuhiekka
upottaa juuri nyt
enkä minä tohdi
enää
edes rimpuilla.
Kuule huutoni
joka äänettömyydessään
katoaa universumin
kaikkeuden kauneuteen
kevään hiirenkorviin
häikäiseviin auringonsäteisiin.
Vain minä
unohdin
syntyä uudelleen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut