Kevät

Ahdistuksen verho
pitsireunainen

kuin ilkkuen
verenpunaiseksi värjätty.

Piirtää verkkokalvoille
illuusiota

turhan kauniiksi
edes katsoa.


Tartu minuun.
Pidä pinnalla.


Sillä tämä
elämän juoksuhiekka

upottaa juuri nyt

enkä minä tohdi
enää

edes rimpuilla.


Kuule huutoni
joka äänettömyydessään

katoaa universumin
kaikkeuden kauneuteen

kevään hiirenkorviin
häikäiseviin auringonsäteisiin.

Vain minä

unohdin

syntyä uudelleen.