Seison tässä.
Muuttumattomana.
Sielu huutaa,
anoo vapauteen
maailmalle.
Radalle.
Jalat ei kanna
askelta ei saa otettua.
Tie minne,
tie veisi,
jos matkaan pääsisin.
Onnellisena ja
loputtoman surullisena
seison tässä.
Ei luoksesi
vie tie.
Ei luotasi
tie tuo.
Luokseni
tien teen.
Tulethan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oijoi, tämä on todella todella kaunis!! Nuo viimeiset kappaleet, huh, ei kai kukaan voisi vastustaa!:)
Jos ei ole risteystä, ei ole valintaa siitä mihin suntaan kääntyä, eikä menneeseenkään ole valtaa palata. Viisas valinta tehdä tie itsensä luokse!
Tässä runossa oli useita erinomaisia sanaleikkejä kuten "Onnellisena ja loputtoman surullisena", joista eritoten tykkään. Ne saavat ajattelemaan moniulotteisesti. Aivan upeaa!
Sivut