Kaipauksen kajo

Runoilija 6c4fea35e686c216ce7eb191f1a0ce72

mies
Julkaistu:
12
Liittynyt: 25.3.2008
Viimeksi paikalla: 16.9.2018 19:37

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Maailma menettää kaiken arvonsa, hengitys salpaantuu...
Sattuu, tuntuu kuin yrittäisin vetää keuhkoihini jäätävän kylmän talviyön ilmaa.

Turhaan, niin turhaan annan kaikkeni kun et ole läsnä.
Seison näkymättömien seinien välissä, en pääse luoksesi, oi mikset jo tule takaisin?

Taivaankannella näen kuvasi kun sinua muistelen,
sen etäinen kajo hohtaa haikeasti hapuillen, en enää kestä tätä ikävää.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo.
Itsekin ikävöimässä, ja sinä kerroit tuon tunteet todella kauniisti.
Ihana!!!

Kaunis runo.
Itsekin ikävöimässä, ja sinä kerroit tuon tunteet todella kauniisti.
Ihana!!!

Kaunis runo.
Itsekin ikävöimässä, ja sinä kerroit tuon tunteet todella kauniisti.
Ihana!!!

 

Käyttäjän kaikki runot