Kun minä
en tiedä
minne
pitäisi päätyä
tai edes
mistä pitäisi
lähteä.
Sumu on
niin sakeaa
etten löydä
sieluani.
Huomaan vain
tallovani sen
sirpaleissa
ja jalkoihin
sattuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Sakeaa
Runoilija rimpsenssa
♥
nainen
Julkaistu:
837
Liittynyt: 7.3.2005
Viimeksi paikalla: 20.10.2026 12:14
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
15.2.1978
Runoa ei tarvitse osata lukea, se pitää tuntea.
Suosittelen:
Käyttäjän kaikki runot
Sivut
- 1
- 2
- 3
- 4
- 5
- 6
- 7
- 8
- 9
- …
- seuraava ›
- viimeinen »
Kommentit
Kaunis runo. Ja sisällöstä: toivon runon henkilölle valoa sakeimmankin sumun jälkeen. Kaste nurmikolla on sumun lapsi, toivon että sen kimalteessa kokoat sirpaleesi!
niin hienovaraista ja särkyvää, upeaa tunnelman luontia!
Sakeasssa olotilassa ei ole suuntaa - ei paikkaa- itse itseltään hukassa, ajatuksissa kaaos ja ne toiveet, unelmat, joita ei edes oikeiksi tunnista; voi tätä runoa, joka todellakin sattuu.
Vaikea on alkaa jaella neuvoja. Kun runoa lukee, tulee pattitilanteen tuntu, mutta kyllä tuollaisestakin varmaan selviää, vaikka jaloissa kipua riittäisikin.
Kovin on hukassa tuossa sumussa. Toivon selkeämpää reittiä sydämesi tielle :) Z*
Niinpä.....
Sielusi löytää lopulta kotisataman. Näin tunteellisia runoja kirjoittava ei voi päästä liian kauaksi poluta. Hän palaa takaisin jossain vaiheessa. :D
Sivut