tänään

Aivan. Mielummin haluaa tuntea edes jotain, vaikka vihaa, kuin sen sijaan olisi täysin välinpitämätön.

tällä runollasi tuot mieleeni omia tunteitani aikojen takaa, niiltä ajoilta kun ensimmäisiä runojani kirjoittelin.. kovin on tuttu tunne tämä, ja hienosti sen tuot esiin.

Hmmh.. Hoffe varasti minun kommentin ihan kokonaan :> Noh.. hieno on.

Perinteinen viha-rakkaus-vastaikkainasetelma. Hyvin kirjoitettu tiiviisti ja ajatus herkeää helposti. Ei vihaan tarvitse lupaa kysyä, eikä rakastamiseen - muuten kuin itseltä.

vihaa mut älä katkeroidu :-)

Vihaaminen ei olekaan helppoa, kiukku ja katkeruus onnistuu paremmin...ja ne kuluttavat ihmistä...

Eipä kannata vihata...ja luulen että sisimmässäsi et pysty vihamaan. Niin ainakin minun kävi.
Sitä jota rakastaa, halunnut rakastaa - ei pysty vihaamaan.

harmillista että sinulle ei suotu rakastamisen mahdollisuutta

Hm. Aika erikoista pyytä lupa vihaamiseen. Mutta sehän ei olekaan tämän runon pointti. Luot runossasi vastakkainasettelun, joka kantaa. Kaikki eivät pidä alkusoinnuista kuten on runosi ensimmäisellä rivillä. Minua tämä sanoilla leikittely viehättää. Kerrot pelkistetysti muutamalla sanalla melkoisen tarinan.

Kantava runo. Hyvinkin usein, hallittun negatiivisen tunteen ja tuntemuksen kautta kaunis asia löytää tilansa elämässä :c)

...ei siitä vihasta tule mitään...rakkaus (jota et olisi saanut koskaan tuntea häntä kohtaan) voittaa vihantunteen...nii-in tiedän...
*paaaaaljon sanomaa*

Ajatus on mainio...
Olisin silti ehkä muotoilut toisin... *natinati*