helmikuussa, illansuussa
kun ainoat äänet ovat
odotuksen laahustavia askeleita
laitan radion päälle
ja toivon että he laulaisivat minulle
kolme kuukautta sitten
luvattiin uusia sanoja joihin takertua
uusia säveliä
joita kaiuttaa kiireisinä päivinä
ja valvottuina öinä
odotukseni venyttää jäseniään
aina vain kasvavana hahmona
kurottuu koskettamaan
sanojani, tekojani
ojentaa kalenterin käsiini
ja nauraa
lasken päivät
yksi toisensa jälkeen
siirrän kelloja
nukun paljon
keitän hiljaisen teen
ja lopulta
kutsun odotuksen, toverini
kanssani tappamaan aikaa
Selite:
kuukausitehtäviä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kappale elämää, mutta horroksessa taidetaan olla. Runo tosin ei horrosta :)