en nähnyt muita asukkaita
harva lautalattia
ja korkea huone
sekaisia levyjä
ja vain ihomme soi
hän nukkui
raskas kätensä rinnoillani
keittiössä rapisi lehti
kehossani kulunut yö
meitä harmitti vasta iltapäivällä
kerättyjen tavaroiden
säröisen lasin
ja kengännauhojen jälkeen
ja ovensuussa oli ikuisuus
tuhannesti kerratut hymyt
eikä mitään tarvinnut sanoa
Selite:
koen ja koin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen runo joka pisti miettimään! Olisiko henkinen krapula iskenyt!