Tiedäthän,
ei minulla,
sinulle sanoja.
Katsot minuun
syvälle
sisimpääni
saakka.
Värähdän,
ja pohdin,
mitä mahdoitkaan
nähdä.
Katseesi lävistää
kaipuuni
itkuni ja
yksinäisyytesi.
Sinut
minussa.
Ei sanoja
kertomaan,
vain
hiljainen
huokaus
ja tiedät.
Selite:
Menneisyyden haamuja..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaksi sanavalmista hiljaisina puhumattomina keskenään, miettimässä ja arvuuttelemassa itselleen toistensa ajatuksia.
Kaipuun ja läheisyyden tunteet ristiriidassa rinnoissaan, ylpeyden estäessä kumpaakaan tarttumaan asiaan ja osoittamaan kaipuunsa suurta määrää toiselle, peläten paljastavansa
itsensä ja valmiutensa anteeksiantoon ja rakkauteen.
Anteeksiantoon? Miksi? Keksi ? Siinä on se niksi!!
Hienosti kirjoitettu! Tästä pidän!
Näitä hetkiä, jolloin syystä tai toisesta ei sanoja löydy, miettii vain , mitä itsestä paljastuu.. ainakin kaksi eri tulkintaa itselleni löysin, hyvä :)
Hirveän haikea olo tullee lukiessa, sellainen viisaan kaipaava.
Alakuloinen meri.
Salaperäistä kahden kauppaa, vai lukeeko toinen kuin avointa kirjaa? Tunnelmaltaan hieno runo!
Sivut